Tallimestari

Melko monelle on fb:n kautta tullut tutuksi tyttäremme Patricia joka siellä esiintyy tallimestarin tittelillä. Patrician elämä hevosten parissa alkoi heti syntymästä saakka hänen viettäessään aikaansa vaunuissa tallin käytävällä vanhempien siivotessa karsinoita tai hevosia hoitaessa.
Unen määrän vähentyessä ja koppavaunujen vaihduttua avonaisempiin oltiin aivan uuden haasteen edessä. Vaikka kävely ei vielä sujunutkaan osasi tuo pieni luikero kiemurella pois vaunuista huolimatta lähes puolimetrisestä kasasta leluja päällään sillä polte oli kova päästä oikeisiin tallitöihin.
Niinpä vahinkoja välttääkseen osoittautui parhaaksi sijoituspaikaksi tyhjä turvekarsina jonka oven sai suljettua.
Turpeesta syntyi pienen taiteilijan luomuksina mitä hienoimpia kasoja ja taisi niissä joskus olla mukana sitä itseään..., puhumattakaan naaman värityksestä.

TALLIMESTARI on lokakuussa 2007 syntyneen Patrician oma www-sivu jonka tarkoitus on kertoa tämän pienen heppatytön matkasta hevosten ja ponien keskellä.

 

Tervetuloa mukaan matkalle!

 

 


 

  • Mistä kaikki sai alkunsa?

    Patrician täytettyä kaksi vuotta saapui hänelle ensimmäiset ponit Hollannista, Iia ja Pia, pienet shettikset joista Ian säkä oli 86cm ja Pian 93cm. Poneja hoitaessa isompien hevosten ja varsojen ohella kului muutama vuosi rattoisasti kunnes Iia sairastui vakavasti ja sairaus johti lopulta niille laitumille joissa ruoho on aina vihreää. Voi vaan kuvitella miltä tuolloin tuntui 5-vuotiaasta pienestä tytöstä, kun toinen tärkeimmistä omista oli poissa. Toki tätä ennen oli Patricia ollut kokemassa menetyksiä yhdessä meidän kanssa varsojen ja aikuisten hevosten osalta mutta sen oman menettäminen oli silti raskasta.
    Syntyi lukuisia piirroksia valkeasta Iiasta enkelin siivet selässään, siivet jotka jaksoivat kantaa myös pienen tytön surua.

    Vuosi tämän jälkeen löytyi Hollannista Kassu, tuolloin kolme vuotias A-welsh ruuna oikealta nimeltään Sprinbourn Castanea. Kassu oli syntynyt Englannissa ja tullut Hollantiin oripäiville mutta toisen kiveksen jäädessä laskeutumatta sai haaveet oripäivistä lopun ja toinenkin kiveksistä jouti pois.
    Kassun myötä tuolloin 6-vuotiaan Patrician heppaharrastus sai uuden tason sillä Kassu oli hyvin kiltti mutta samalla melko säpäkkä tapaus. Kassu noudettiin itse Hollannista omalla autolla isän ja tyttären voimin ja koko matka jo itsessään oli Patricialle elämys.
    Hollannissa Patricia pääsi Alfons van Proosdijn oppiin sillä pienien shettisten kanssa harjoiteltu istunta ja ratsastus kevennyksineen vaati hieman harjoitusta suurempiin poneihin siirtyessä. Reilu viikko kului nopeasti ja jotain opeista taisi mennä perille sillä Kassukin alkoi kulkea ratsastajan haluamaan suuntaan yhdessä ratsastajan kanssa, tätä kyllä edelsi jokunen kerta jolloin tutustuttiin Appningedamin maneesin pohjaan.


     

    Samaisella matkalla ehdittiin tutustua myös tunnettuun paikalliseen welsh-kasvattajaan ja siellä erityisesti erääseen pb-varsaan, tuolloin ikää kaksi viikkoa, joka sitten muutaman kuukauden jälkeen saapui Vitikkalaan ja tunnetaan nimellä Westerhuis Valerie, mutta Valeriesta sitten jossain vaiheessa ihan oma kertomuksensa.

    Vuodet kuluivat ponien ja friisiläisten parissa, niin aikuisten kun varsojenkin ja Patrician kyky kommunikoida hevosten kanssa oli ilmeinen. Kommunikointi neljälle kaviolle sujui huomattavasti paremmin kun kahdelle jalalle.
    Ei ollut väliä oliko kädessä aikuinen ori, tamma tai varsa, kulkivat ne kaikki Patrician kanssa luontevasti ja luottaen. Varsinainen ratsastus kuitenkin tapahtui pääsääntöisesti poneilla sillä pienestä koosta johtuen oli kookkaamman hevosen hallinta selästä käsin vielä hieman haastavaa joskin sitäkin mukaan mahtui säännöllisesti.

      Takaisin