Gea Patricia Dressage

Melko monelle on fb:n kautta tullut tutuksi tyttäremme Gea Patricia. Patrician elämä hevosten parissa alkoi heti syntymästä saakka hänen viettäessään aikaansa vaunuissa tallin käytävällä vanhempien siivotessa karsinoita tai hevosia hoitaessa.
Unen määrän vähentyessä ja koppavaunujen vaihduttua avonaisempiin oltiin aivan uuden haasteen edessä. Vaikka kävely ei vielä sujunutkaan osasi tuo pieni luikero kiemurella pois vaunuista huolimatta lähes puolimetrisestä kasasta leluja päällään sillä polte oli kova päästä oikeisiin tallitöihin.
Niinpä vahinkoja välttääkseen osoittautui parhaaksi sijoituspaikaksi tyhjä turvekarsina jonka oven sai suljettua.
Turpeesta syntyi pienen taiteilijan luomuksina mitä hienoimpia kasoja ja taisi niissä joskus olla mukana sitä itseään..., puhumattakaan naaman värityksestä.

Gea Patricia Dressage on lokakuussa 2007 syntyneen Patrician oma www-sivu jonka tarkoitus on kertoa tämän pienen heppatytön matkasta hevosten ja ponien keskellä.

 

Tervetuloa mukaan matkalle!

 

 


 

  • Voihan Viljo!

    Kun 02.10.2017 10-vuotta täyttänyt Patricia Salminen eli tutummin " Tallimestari " sai 04.10.2017 pariksi viikoksi ratsutettavaksi shetlanninponiorin nimeltään Kakkulanmäen Virgil eli Viljon, ei kukaan meistä osannut kuvitella mihin tämä johtaisi kun tuo suunniteltu " pari viikkoa " on kestänyt kohta lähes 7 kuukautta.

    3-vuotiaana ilman palkintoa jalostukseen hyväksytyn Viljon matka varsasta tähän päivään on ollut hyvin vaiherikas ja mikäli tämän toista kotimaista polvea edustavan oripojan matka ei tuolloin 3-vuotiaana olisi päätynyt nykyisen omistajansa Roger Lumbergin huostaan, tämä tarina voisi olla jotain ihan muuta.

    Lokakuun alussa 2017 oli Viljo jo viettänyt yhden kesän laitumella tammojen kanssa, sen selässä oli käyty ja jokunen ravilähtökin oli takana. Erityisesti ravipuolelle suuntauneena Viljon omistaja Roger Lumberg oli arvatenkin keskittynyt vähemmän Viljon " laukkaominaisuuksiin " ja muutoinkin selästä käsin työskentely oli ollut melko vähäistä mikä on ymmärrettävää jos ajatellaan että kyseessä on kuitenkin astuva ori reilun metrin säkäkorkeudella joka vaatii ratsastajalta hieman muutakin kun satulan painona olemista sekä käsittelyn osalta tiettyä johdonmukaisuutta.

    Voisi helposti kuvitella että tallimestarin vanhemmat ovat nämä kuluneet 7 kuukautta vierestä vahtineet mitä kaksikko puuhaa mutta ihan niin se ei mene. Toki aluksi yhdessä tutustuimme Viljoon, sen käsiteltävyyteen ja luonteeseen mutta melko pian sen jälkeen on Patricia vastannut Viljon hoidosta, käsittelystä ja ratsutuksesta täysin itsenäisesti. Luonnollisesti olemme olleet mukana ajoittain kun jotain uutta on opeteltu mutta esimerkiksi maastolenkeillä joiden pituus voi lähennellä parhaillaan kymmentä kilometriä, tämä kaksikko käy ihan keskenään. Lenkit sisältävät hiekkateitä, pitkiä laukkataipaleita omilla pelloilla, metsäpolkuja sekä tietysti kentällä liikkumista. Tämän lisäksi ruokinnasta ja muusta hoidosta on tallimestari vastannut itsenäisesti. Jokaisen pesun esimerkiksi ennen näyttelyitä on hän tehnyt itse, hoitanut ja letittänyt jouhet niin harjassa kun hännässä jotka molemmat ovatkin saaneet näiden 7 kuukauden aikana pituutta lisää yli 20cm.

     

    huomio kuvaan: Tampereen Hevosmessuilta yksi tärkein hankinta oli oikean mittainen raippa. Noh, senhän Tallimestari unohti kotiin joten pajupiiskalla mennään )

     

    Nämä kuluneet 7 kuukautta ovatkin sitten Viljon julkisen esiintymisen osalta olleet yhtä tuhkimotarinaa. On toki muistettava että menestymiseen tarvitaan monta osa-aluetta joihin vähiten ei vaikuta se geneettinen perimä josta kiittäminen on kotimaista kasvatustyötä, se ammattimainen silmä joka näkee huonossa kunnossa olevasta nuoresta orista ulkokuoren läpi ja se taito jolla tuodaan esille ponin parhaat puolet kun oikea hetki koittaa. Tähän kun lisätään oikea valmennus suhteutettuna lepoon ja ruokintaan sekä ulkoisesta olemuksesta tinkimätön huolehtiminen, on tuhkimotarina valmis kirjoitettavaksi.

     

     

    Tässä tuhkimotarinassa on Viljo saavuttanut jotain mitä Suomessa ei koskaan aikaisemmin ole tämän rodun parissa nähty!

    Neljä perättäistä Best in Show voittoa joista viimeisin eli Ypäjän Ponioripäivä 21.04.2018 on se viimeisin kruunu. Saavuttaakseen tavoitellun 1.palkinnon on poniorin ensin läpäistävä eläinlääkärin tarkastus, saatava rakennearvostelusta riittävän korkeat pisteet ja tämän lisäksi suoritettava ponioriiden käyttökoe jonka voi suorittaa joko ratsain tai ajaen. Valmennuksen myötä Tallimestarin luonnollinen valinta olikin ratsain suoritettava käyttökoe vaativuusasteella vaikea. 

    Olisihan nuo pari kuukautta sitten hankitut kisa-asusteet voinut hieman muuallakin ensikertaa päälleen pukea mutta debyytin aika ja paikka oli nyt. Ratsukko oli ainoa joka esitti käyttökokeen ratsain, muut käyttökokeet suoritettiin ajaen. Jännitys oli käsinkosketeltavaa kun tuomarin suusta kuuluivat sanat " ole hyvä, saat aloittaa ". Hiljaisuus laskeutui maneesiin ja ainoa ääni joka kuului oli Viljon hirnunta toiselle orille joka vaunujen edessä verrytteli areenaa halkaisevan lautaseinämän toisella puolella. Ja koska kyseessä oli Viljo, ei asiaa voinut jättää sikseen vaan vielä suorituksen aikana piti nousta sen verran takajaloilleen että pääsi näkemään seinämän toiselle puolelle. Suoritus piti sisällään vaaditut osa-alueet ja jalostusarvostelun yhteydessä kuultiin sanat, käyttökoe suoritettu hyväksyttävästi!

    Ja rakennearvostelun kohdalla kirjoitettiin jälleen historiaa. Rakennepisteiden keskiarvo 8,7 on korkein mitä koskaan on Suomessa saavutettu shetlanniponiorin rakennearvostelussa. Toinen merkittävä tulos oli laukasta saadut täydet 10 pistettä mitä myöskään maassamme ei koskaan aiemmin ole shetlanninponiori saavuttanut. Jos ajatellaan että vielä 7 kuukautta sitten ei Viljo käytännössä osannut laukata, ainakaan siten kun se halutaan nähtävän, voidaan kaiketi todeta että valmennuksessa on onnistuttu!

    Kaikilla on syytä hymyyn! Kyllä kotimaisella kasvatuksella ja valmennuksella voi pärjätä.

    Tallimestari taustajoukkoineen kiittää kaiken tämän mahdollistaneita eli Viljon kasvattajia Kondratjeff Miia & Rasi Sari, Viljon omistajaa Lumberg Roger sekä sponsoreitaan Hallahuhta-esteet ja Pavo Finland.

    Suuri kiitos kuuluu myös valmentajille Eija Maukonen, Alfons van Proosdij, Elise Rensink, Kirsten Rensik, Merita Haggren, Vilma Leppäkangas, Make Väänänen, Roger Lumberg, Maija Yli-Huhtala, Håkan Wahlman ja Emma Tuominen. Vaikka tällä tiellä otetaan vasta ensimmäisiä askeleita, ilman Teitä kaikkia ei tätä tietä olisi löytynyt!

    Kuvat Suomen Hippos, Hevosurheilu / Satu Pitkänen

     

     

     

     

     

      Takaisin

      Takaisin