Olemme useassa eri yhteydessä kertoneet kasvatukseen ja jalostukseen liittyvistä periaatteistamme omien kasvattiemme kautta. Saadaksemme laajempaa käsitystä työmme tuloksista, halusimme kysyä kokemuksia ja kuulumisia kasvattiemme omistajilta.

Seuraavassa muutama kertomus omistajien omilla sanoilla.

Viitasen perhe ja Hilde van Vitikkala ( s.04.04.2010 )

Äiti Päivi oli ollut lapsena ja nuorena innokas hevosharrastaja ja epäsäännöllisen säännöllisesti myöhemminkin, mutta uudelleen aktivoituminen asiassa tapahtui, kun tytär Elli aloitti ratsastuksen 6-vuotiaana ratsastuskoulussa. Siitähän se ajatus sitten lähti. Ensin kävimme molemmat tunneilla ja kuume oman hevosen hankintaan alkoi toden teolla.

Friisiläinen hevonen oli ollut ajatuksissa paljonkin, mutta se tuntui kaukaiselta Apassionatassa nähdyltä satuhevoselta, josta vain unelmoitiin.

Vitikkalan Rustholli sattui netissä surffatessa eteen ja soitin sinne kysyäkseni asioista tarkemmin. Juhani kutsui tutustumaan friisiläiseen rotuun kesällä 2011 ja se oli sitten menoa. Hilde oli tuolloin vuotias, supervalloittava tammavarsa, joka ystävällisellä ja rohkealla luonteellaan otti heti paikan meidän sydämissä. Onnekkaiden tapahtumien jälkeen elokuussa Hilde matkusti Jämsään Jatkolan tilalle asumaan ja siellä hän asustelee edelleen.

Ihanampaa luonnetta kuin Hildellä en osaa edes kuvitella. Meidän yhteinen matka vuotiaasta varsasta tällä hetkellä 6-vuotiaaksi nuoreksi tammaksi ja ratsuksi on ollut jotain, mitä ei osattu edes kuvitella. Hilde on todellisen perhehevosen lisäksi ennen kaikkea äärettömän rakas perheenjäsen. Hilden kanssa touhuttiin ja edelleenkin tehdään paljon maasta käsin ja uudet asiat on otettu yllättävän helposti haltuun. Tämän laitan paljolti juuri Hilden ystävällisen, uteliaan ja luottavaisen luonteen ja suhtaumisen piikkiin. Koko ajan meillä on olleet kokeneet ammattilaiset apuna ja tekemisessä on edetty kaikessa rauhassa.

Mahtavinta on ollut seurata tyttäreni Ellin kehittymistä hevosen käsittelijänä ja ratsastajana. Elli on talutellut ja hoitanut Hildeä alusta asti sekä ratsastanut Hildellä siitä asti, kun ratsastus on aloitettu Hildellä 3-vuotiaana. Heidän yhteistyönsä on nykyisin aivan mahtavaa katseltavaa. Elli täyttää siis kohta 13 vuotta ja kisaa myös ponillansa esteissä 90-100 cm. Hilden kanssa Elli on käynyt muutamat koulukisat hyvin tuloksin. Maastolenkit ovat Hilden lemppareita ja pieniä esteitäkin ylittää mielellään. Vapaa-ajan harrastuksenaan Hilde kerää kuiviketurpeesta löytämiään puunpalasia ruokakuppiin :)

Loppujen lopuksi mikään ei tunnu hienommalta kuin työpäivän päälle lähtee tallille ja huomaa meidän mustan kaunottaren siellä odottelevan korvat törössä ja ilopukkeja heittelevän, kun tarhalta häntä lähtee hakemaan.

Lähitulevaisuudessa kokemuksiin on tulossa uusi aluevaltaus, kun Hildeä pyydettiin toimimaan rapsuteltavana vammaisten lasten leiriläisille. Hänen ihmisystävällisyytensä saa siis luottoa tällaisessa terapiatarkoituksessakin.

-Päivi & Elli

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

Jaana & Saskia          ( Saskia van Vitikkala )

Friisiläinen rotuna oli kiehtonut itseäni jo usean vuoden ajan, kun otin ensimmäisen kerran yhteyttä Vitikkalaan kevättalvella 2014. Asiat järjestyivät pikkuhiljaa siten, että kesäkuussa 2014 tuolloin vuotias Saskia van Vitikkala, johon olin silmäni ja sydämeni iskenyt, sai nimeni kauppakirjaan.

Hevosen osto Vitikkalasta tuntui jopa liian hyvältä ollakseen totta, sillä sain kutsun tulla tutustumaan Saskiaan, friisiläiseen rotuun ja kasvattajapariskuntaan pariinkiin otteeseen ennen ostopäätöstä. Sain myös tutustua lähemmin Saskian emään ja sukutietoihin sekä olla mukana varsan päivittäisessä käsittelyssä. Ostopäätös sai vahvistua mielessäni rauhassa, ja eläinlääkärin ostotarkastuksen puhtaiden paperien jälkeen päätös oli selvä.

Saskia kääntyi tänä vuonna kolmevuotiaaksi. Tylsää päivää tämän hevosen kanssa en ole kohdannut: yhteistyötä ja luottamusta on kasvatettu johdonmukaisesti päivittäisen peruskäsittelyn, pienten temppujen sekä maastakäsittelyn muodossa.

Palkitsevaa tämän hevosen kanssa touhuamisesta tekee sen mahtava työskentelymotivaatio, uteliaisuus, rohkeus ja erityislaatuinen kiinnostus ihmistä kohtaan. Päivääkään en vaihtaisi pois tämän mustan ystävän kanssa, ja innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan!

-Jaana

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

Vienna van Vitikkala

 

Vienna van Vitikkala, 1,5v tamma, liittyi laumaamme vain puoli vuotta sitten mutta on vienyt täysin sydämeni!

Olin aina haaveillut friisiläisestä: upea, iso yönmusta hevonen, pitkä hulmuava harja ja vuohiskarvat, hehkuvat lempeät silmät...

Lähdimme Vitikkalan kartanossa käymään vain tutustuaksemme rodun edustajiin. Saimme ihailla eri ikäisiä lempeitä jättiläisiä, mm viittä noin vuoden ikäistä varsaa jotka leikkivät isossa tarhassa. Kaikista pienin tuli reippaasti luokse tutustumaan, antoi rapsutella ja seisoi paikoillaan nauttien ihmiskontaktista. Mutta kun suuremmat ikätoverit yrittivät tulla väliin, pikkuneiti komensi tomerasti isommat pois! Pieni mutta pippurinen, Juhani kertoi; muut olivat körmyyttäneet sitä kunnes neiti sisuuntui ja alkoi pitää puolensa. Nyt muut väistävät...

Ja sehän oli menoa. Vienna hurmasi meidät täysin ja muutti muutaman kuukauden kuluttua Jämsään. Puolessa vuodessa on saatu seurata varsan kasvua nuoreksi hevoseksi, ja edelleenkin sen ihana luonne on suuri ihmetys! Laitumella ja tarhassa pitää puolensa isompia vastaan, mutta osaa myös väistää. Ihmisen kanssa kaikki käy, tämän voisi vääntää mutkalle ja laittaa taskuun... kengittäjä ihmetteli että eipä ole näin helppoa vuotiasta ennen vuollut. Toki välillä pitää kokeilla rajoja ja ottaa pientä pukkilaukkaa narun päässä, ja osaa neiti myös nousta takajaloilleen jos sille päälle sattuu. Mutta uskoo kun kerrotaan että ei käy.

Muutaman haastavan tammakokemuksen jälkeen olin varma ettei meille enää tammaa tule, mutta näin siinä kävi. Suuri vaikutus oli kasvattajalla: tiedän että varsaa on käsitelty oikein syntymästä lähtien, ja apua ja tukea löytyy aina tarvittaessa. On upeata seurata läheltä varsan kasvua ja kehitystä, opettaa uusia asioita ja oppia ymmärtämään sen sielunelämää. Haaveilla siitä päivästä kun päästään laukkaamaan pellon poikki kaviot kumisten...

-Heli

 

 

  Takaisin