Heippa kaikille!
Mä oon siis Evert mutta mua sanotaan Vertiksi. Mä muutin tänne Vitikkalaan viime sunnuntaina ja se oli kyllä tosi jännä päivä. Kun mulle aikanaan kerrottiin että olen jo liian iso poika tissille ja äitin pitäisi ryhtyä kuntouttamaan itseään ilman mun niin suloista ja alituista läsnäoloa, sain kaverikseni aikuisen miehen, ruuna Johanin.
Johanin kanssa vietimme yhteiseloa pihaton omaisissa olosuhteissa ja oppini sain lähinnä Johanilta. Tykkään kyllä kovasti teistä kaksijalkaisista mutta halusin seurata Johania ja mitään narunpätkää en nenäkoruuni huolinut, puhumattakaan joistain ihmeellisistä, kahisevista pressuista joita yrititte mun selkään ripustella. Mutta sitten koitti tuo ihmeellinen sunnuntai kun mun paras kaveri Johan käveli johonkin ihmeelliseen lasikuitutunneliin jossa etuseinä tuli ihan heti vastaan, kuulin puhuttavan jostain traikusta... Mutta koska Johan sinne uskalsi mennä niin kyllähän mä myös. Johanilla oli tuo kummallinen pressu selässä mutta aivan sama, mulle sitä ei laiteta! Ja sitten se seinä sulkeutui myös mun pyllyn takana, ai kauhiaa! Vaan Johan ei ollut moksiskaan moisesta joten kait se sitten näin kuului mennä.
Johanin ja mun turvan edessä oli joku kummallinen, ihan rikkinäiseltä näyttävä päärynän muotoinen pussukka josta törrötti heinää. Oli ihan pakko maistaa kun Johan tuntui omaansa nypläävän ja hei, sehän oli hyvää, mun omaa ruokaa.
Sitten lasikuitutunneli alkoi kolista ja täristä, voi apua! Mutta kun tuo Johan vaan nypläsi omaa päärynäänsä niin ei kait tää nyt niin kamalaa ollut. Siinä sitten vierekkäin seistiin ja annettiin päärynöille kyytiä. Kivaa.
Aikaa kului ja yhtäkkiä tärinä loppui. Jihuu, takaisin pihattoon, tai siis niin luulin... Tunnelin takaseinä avautui ja sen takana seisoi ihan outoja kaksjalkasia, mitä kummaa? Johan on aina kulkenut suu eteenpäin mutta nyt se lähti pylly edellä pois tunnelista. Mitä kummaa, eihän noin päin voi kulkea, en varmasti edes yrittänyt. Lisäksi mun liikkumista rajoitti joku kumma kaksijalkainen setä jota en ikinä ennen ollut nähnyt ja piti kädessään narunpätkää joka oli sidottu mun nenäkoruun. Mutta kun tuo setä jutteli mulle mukavia ja rapsutteli niin suostuin sitä seuraamaan ulos tunnelista ja siinähän se Johankin seisoi ja sen lisäksi valtavasti muita mustia nelijalkaisia, osa ihan mun kokoisia, jippii!!
Mä olisin heti halunut oikoa jalkoja ja näyttää miten nopeasti liikun paikasta toiseen mutta se setä ei antanut mun mennä, piti vaan narusta kiinni ja höpötteli kaikkea, mun piti ihan vielä seurata sitä! Ikinä ennen ei ole tarvinnut mutta mikäpä siinä, ei oikeastaan pelottanut kovinkaan paljoa joten mennään vaan.
Mut vietiin johonkin kummalliseen koppiin jonka katto oli korkealla mutta seinät melko lähellä, kuulin että puhuivat jostain karsinasta. Vaan eipä mitään, juotavaa ja syötävää oli laitettu joten mikäs siinä. Johania ei kyllä näkynyt mutta kohta viereiseen koppiin saapui kolme mun kokoista ja väristä kaveria jotka tuoksuivat vähän oudolle mutta samalla hyvälle. Ei meillä kylmä ollut mutta kovasti hampaat silti naksuivat kaikilla, jännää. Ja ei voi olla totta, niillä kaikilla oli nuo samanlaiset pressut selässä kun Johanillakin oli, kyllä nyt on kummallista. Ne seisoo ihan vierekkäin ja pressut hankaavat ja kihisevät ja ne ei välitä siitä yhtään. Pitäisiköhän munkin kokeilla...
Mä päätin olla iso poika ja uskaltaa. Tämähän on oikeasti kiva ja kun ollaan ulkona niin ette usko kuinka paljon lämpimämpi olo mulla on. Noi samankokoiset kaveritkin ovat aikas mukavia, vähän vielä jännittää mutta koska olen reipas poika niin pärjään kyllä. On muuten mukava juosta ulkona kun kaverit ovat samankokoisia.
Ja tuo naru mun nenäkorussa...noi kaverit kertoi että se on ihan ok juttu ja siihen kannattaa tottua kun kuulema se tulee olemaan melko useasti siinä. No, mikäs siinä sitten, olkoot niin. Nyt olen huomannut että se on oikeasti melko kiva. Joku kertoo mihin mennään ja mitä vauhtia, ei tartte itte päättää.
Mä kuulin että mulle etsitään uutta kotia...täällä olisi kyllä ihan kiva olla mutta jos yhtä mukavia kaksijalkaisia on tarjolla niin sopii sekin. Musta kuulema on laitettu joku ilmoitus johonkin nettiin ja taitaa musta joku myös tykätä kun nuo kaksijalkaiset höpisevät että nyt kun tuo ilmoitus on ollut esillä tasan kaksi vuorokautta on sitä jossain naamakirjassa ( mikähän sekin on ? ) jaettu kuulema 1068 kertaa ja jollain sivulla mua on käyty katsomassa yli 22 000 kertaa. Ohhoh, kiva kuulla! Tulkaas katsomaan mua myös ihan paikanpäälle!
Takaisin